Lokakuun 24.päivä vuonna 1988, Turun Heidekenin sairaalassa kaikui kauan odotettu huuto keskipäivällä kello 12.34.

Yksitoista peräkkäistä voitollista tilikautta todistivat, ettei kyse ollut sattumasta. Taustalla ei ollut vain kunnianhimo, vaan pakonomainen tarve auttaa – addiktio (!), työllistää ja kantaa vastuuta toisten toimeentulosta – hinnalla millä hyvänsä.

Miksi jotkut murtuvat matkalla ja vain harvat menevät läpi helvetin – omin jaloin.

“Meidät on opetettu elämässä siihen, että “talo voittaa” – mutta lopulta ne, jotka pelaavat pelinsä loppuun, poistuvat talosta voittajina – aina”
– Luigi